tiistai 23. elokuuta 2016

Puolivälitilitys



Olen puolivälissä kirjaa, kovakantista ja yli 500-sivuista rakkausromaania, joka ei kuulu mihinkään sarjaan.  Kirjailija on tunnettu ja suosittu.  Tarina on imaissut minut mukaansa.  Eikö kuulostakin laadukkaalta? Mutta...



Ahdistaa!  Juoni poikkeaa perusromassin perustutusta peruskaavasta!  Rakastuneiden väliin kasautuu toinen toisensa perään uusia mahdottomalta tuntuvia esteitä, ja kun ne viimein ratkeavat, ilmaantuu uusia.  Uskallanko toivoakaan onnellista loppua?  Yhyy ja nyyh!  Olen muistutellut itselleni, että päähenkilöt ovat vain mustetta paperilla, ja olen yrittänyt myös olla pitämättä heistä.  Mutta ei se onnistu, he ovat liian mukavia!  Miksi, oi miksi kohtalo ja ilkeä ihminen lykkäävät jatkuvasti kapuloita kyyhkyläisten rattaisiin?  En kestä!  Tulee mieleen Leila Meachamin romaani Ruusut, jonka parissa kipuilin samalla tavalla.  Siinä oli myös samaan tapaan ajallista koikkelehtimista nykyisyyden ja menneisyyden välillä.  Sen lukemisesta on jo monta vuotta, mutta silti muistan juonen hyvin.  Epäilemättä ongelmitta sujuvat rakkaustarinat eivät tee yhtä syvää vaikutusta kuin ne, joissa riudutaan onnettoman rakkauden kourissa.  

Ah ja voih, ei kai auta, kuin jatkaa kirjaa eteenpäin rystysiä pureskellen!

8 kommenttia:

  1. Voi ei, yhä vain pahenee! Tässähän menee yöunet. En voi jatkaa ainakaan tähän aikaan vuorokaudesta!

    VastaaPoista
  2. Itsekin luin kirjan hiihtolomalla yötä myöten. Oli vaikeaa keskeyttää riittäviä yöunia varten. Loman jälkeen jätin kirjan hyllyyni, sillä voisin kuvitella palaavani siihen myöhemmin. (Mitä tuskin tapahtuu, niin lukemattomia ovat kirjakasat kotona ja kirjaston hyllyillä!) -L

    VastaaPoista
  3. Odotan suurella kiinostuksella..! -sekä huokaan tyytyväisenä siitä, että en itse ole juuri nyt tuossa koukussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin työmatkamusiikiksenikin valikoitui onnettoman rakkauden teema: Cherbourgin sateenvarjojen soundtrack. Töissä selostin tätä kiperää tilannetta lain velvoittamalle kuulijakunnalle, mutta ymmärrystä ei herunut.

      Poista
  4. Hermi, miten ymmärtämätöntä on tuo lain velvoittama kuulijakuntasi! Tämä kyseinen kirja on mielestäni kirjailijan paras suomennettu. Ja ilmeisesti kolahti sinuunkin aikamoisella voimalla. Jiihaa!

    Kirjakasat kasvavat.. Minulta pitäisi tällä hetkellä poistaa mahdollisuus varata kirjoja kirjastosta. (Itsehillintäni tässäkin suhteessa loistaa poissaolollaan.) -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on kirjakasat odottamassa, mutta hiljennän järkeni äänen sanomalla sille, että L:n kasat ovat vielä korkeammat. Kielsin kyllä itseäni käymästä enää kirjaston ilmaishyllyllä, jonka läpivilkaisu on kuulunut kotimatkarutiineihini.

      Poista
  5. Kirjaston ilmaishylly on itsehillinnän säätelyn kannalta paha paikka. Nimim. Muutaman opuksen viime aikoina kotiuttanut eli L

    VastaaPoista