perjantai 26. elokuuta 2016

Romantiikkaa murteella

Olen tällainen juureton raukkaparka, joka ei ole mistään kotoisin.  Puheessani on vaikutteita sieltä ja täältä, enkä osaa puhua mitään murretta kunnolla.  Eniten olen kuitenkin saanut vaikutteita itäsuomalaisesta puheenparresta.  Murteet kiinnostavat minua kovasti, ja murrekäännösbuumin aikoihin kirjahyllyyni pesiytyikin sarjakuvia ainakin eteläkarjalaksi, savoksi ja Stadin slangiksi.  Pälkähtipä tässä päähäni, miten hupaisaa olisi, jos joku kääntäisi harlekiinin esimerkiksi Oulun tai Turun murteelle, vaikkapa vain helkilöiden repliikkien osalta.  Hauskuus tulisi suomalaisille epäluonteenomaisen melodramaattisen dialogin ja perinteikkään puhetavan yhdistelmästä: yltiömakeaa ja hapokasta, kuin kinuskikastike ja karpalot!  Tässä oma itäinen tyylinäytteeni Anne Matherin "Kotkan kutsusta":



— Parahin neiti Temple 
— En mie oo mikkään "parahin neiti Temple"! Domine keskeytti nyyhkäisten.  — Päivvastoin, mie näytän olevan teille pelkkä kiusankappale!  Miksette työ voi kohella minnuu ku aikuista tai — tai jättee miut rauhaan?
— Luuletteko työ etten mie ole tuota kysymystä pohtinna? mies sanoi hätkähdyttävän kiivaasti ja lisäsi tyynemmin: — Emme myö ennee ehi miun varraamalleni päivälliselle, jotenka mie ehotan, että myö aterioimma teijän hotellissanne, mikäli työ ootta yhä nälkäne.


— Nyt mie halluisin lähtee, hän sanoi pelkonsa parhaansa mukaan salaten ja näki oudon, tuskaisan ilmeen liukuvan miehen kasvojen yli.
— Pelästyitsie? Luis tivasi, eikä Dominen auttanut muu kuin nyökätä, jolloin mies lisäsi yllättäen: — Mie oon pahhoillani, jos siitä nyt mittään hyötyy ennee on.
— Ei siun tartte anteeks pyyvellä, Domine nielaisi, haluten mitä pikimmin päästä miehen läheisyydestä.
— Mie oon pahhoillani, Luis toisti ja veti hänet luokseen. — Mie halusin pelotella sinnuu, mutta mie pelästyinki vuan ihe.
— Mi-mitä sie tarkotat?



Haastetehtävä teille, hyvät lukijani: Valitse pieni pätkä jostakin käännösromaanista, ja laita päähenkilöt puhumaan   valitsemallasi murteella.  Kirjoita pätkä kommenttiosioon meidän kaikkien iloksi!

PS: Se viimeksi kommentoimani opus on edelleen kesken, mutta olen rohjennut kuitenkin edetä. Nyt  olen luottavainen lopun suhteen!



4 kommenttia:

  1. Voe tokkiisa, melekosen tekosen rykäsit kassaan! Uattelin josko jossae vaeheessa siitä Simpukankerreejistä jottaen saesin. Vuan mittään en luppoo.
    -L
    ps. Hyvä että MOyesin teos etenee. Loppuarviotasi odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luppoo, luppoo, kun uot aeto vierävvänkyrä!

      Poista
  2. Onhaa se perin konu juttu, ettee tuota nii murteella täytyis rupee. Mie en taira ihan osaa. Mut jos viel funteeraan jonkuu aikaa tät asiaa.. Siehää se selviistit kyl iha hyvin murtees kans.
    -ystäväsi itäiseltä Uudeltamaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan! Puolitoistakertaiset konsonantit tuottivat päänvaivaa, kun yksi on liian vähän ja kaksi liikaa. Laitoin yhtenä, mutta se näyttää väärältä. Esim. lausessa "Aurinko paistaa" tuo t pitäisi olla yhtä pidempi, mutta tuplaa lyhempi.

      Poista