perjantai 30. syyskuuta 2016

Paluu majakkasaarelle

Paluu majakkasaarelle

Nimi: Paluu majakkasaarelle
Kirjailija: Liz Grady
Ilmestynyt: 1985
Sarja: Julia Uusi onni
Alkuteos: Too Close for Comfort (1981)
Sivumäärä: 159
Arvio:    ½
Pari: Kate Lonergan (vanupeitekauppias) & Matt Kincade (rakennusyrittäjä)
Tapahtumapaikka: Block Island, Rhode Islandin osavaltio, Yhdysvallat


Kate palaa epäonnisen avioliittonsa raunioilta Kaliforniasta takaisin lapsuusmaisemiinsa Block Islandille avatakseen siellä vanupeittoliikkeen.  Hänen vanhassa majakassa asuvat vanhempansa ovat matkalla Euroopassa, eikä Kate ole kertonut heille paluustaan.  Eivätpä vanhemmatkaan ole kertoneet Katelle komeasta alivuokralaisestaan Mattista, johon Kate yllätyksekseen törmää heti majakkaan astuttuaan.  Kipinät sinkoilevat välittömästi, ja Matt on valmis alttarille heti kättelyssä. Kate sen sijaan on vielä vereslihalla eronsa jäljiltä, ja arvelee Mattin olevan saman tyylinen työnarkomaani kuin Katen ex-mies.  Saako Matt todistettua, että Kate on oleva aina hänen elämässään ensimmäisellä sijalla?


Aivan ensimmäiseksi on todettava, kannen kuva vastaa tarinaa ainoastaan sankarin viiksien osalta.  Sen sijaan palmut eivät ole aivan sitä tyypillisintä Rhode Islandin kasvillisuutta, eikä kannen naisen ulkonäkökään vastaa Mattin Katelle antamaa lempinimeä Kultakutri.  Tämä ei ole lainkaan tavatonta genren kirjoissa, joten ei kannata luoda kuvaa henkilöistä tai tapahtumapaikasta kannen perusteella.  Kannen mies tuo muuten mieleen jonkun 90-luvun amerikkalaisen tv-sarjan hahmon, mutta en saa millään mieleeni kenet.  Sarja oli sellainen, jota en aktiivisesti seurannut.


Tarinan sankari Matt oli melkoinen flirtti, mutta samalla täydellisen kunnollinen ja rehellinen.  Hän tiesi löytäneensä elämänsä naisen pian Katen tavattuaan, eikä epäröinyt kertoa siitä.  Niinpä lukijana kannustin mielessäni Mattia, ja toivoin Katen tulevan järkiinsä, kun hänellä oli todellinen aarre käden ulottuvilla: tunteistaan puhuva tavallinen mies (joskin myös todellinen ilo silmälle kertomuksen mukaan).  Tarina tuntui tavallista uskottavammalta siltä osin, että Matt ei ollut mikään pohatta, vaan hänellä oli – täysin ennenkuulumatonta – välillä jopa taloudellisia vaikeuksia.  Kate venkoili ja venkoili, ja mikä ärsyttävintä, heitti vitsiksi Mattin kosinnat ja rakkaudentunnustukset.  


Mikä Katen mielen sitten käänsi suostumaan kosintaan?  (Suokaa anteeksi tämä paljastus, että hän lopulta suostuu, mutta harvalle se lienee kuitenkaan yllätys.)  Syytä en paljasta, jos vaikka M haluaa lukea tämän, mutta se on yksi klassisista päänkääntäjistä tai vastarannan kiisken kesyttäjistä, joista myöskin voisin tehdä listan.

13 kommenttia:

  1. Uuh, mikä kansikuva! Hytisyttävän 80-lukulainen. Kiva kun esittelit tämän.
    -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin aika... trooppinen!

      Poista
    2. Meitsi yrittää muistella 90-luvun TV-sarjoja tajutakseen ketä kannen mies voisi esittää. On jotensakin tutun näköinen. Mitäs niitä sarjoja olikaan...
      -L
      ps. luen mielelläni listan klassisista päänkäännyttäjistä, joten listaa kehiin.

      Poista
    3. Auta nyt M, sä tiedät varmasti hemmon, jota tarkoitan! Oletan, että olet tykännytkin.

      Poista
    4. No nyt! Haku "Actors with mustache" tuotti tulosta: Tom Selleck!

      Poista
    5. Ahaa, Selleckin Tomppa... Mulle taisi tulla mieleen Rooman sheriffi -sarjan näyttelijä Tom Skerritt.
      -L

      Poista
  2. Kääk, julkaisin tämän postauksen vahingossa ennen aikojaan ihan puolivalmiina, kun piti vain tallentaa! No, nyt se on valmis kuitenkin.

    VastaaPoista
  3. Minä ajattelin heti myös Tom Selleckiä! Ahhh... <3

    VastaaPoista
  4. Hei!Saanko tuon kirjan lainaksi kun ensi kerran tavataan? Olen majakkafani ja Tom Selleck-fani :D Kumpaakaan ei varmaan tuossa kirjassa paljon esiinny, mutta ainahan voi toivoa!
    -M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat. Sen takia juuri luinkin sen heti alta pois, että voin tuoda sinulle.

      Poista
    2. Itse asiassa mun piti tuoda se sulle heti, mutta muodon vuoksi vilkaisin pari ensimmäistä sivua, ja siitä se sitten lähti.

      Poista