Vaikka suunnittelin blogini teemaksi kevyen kioskikirjallisuuden, olen näköjään ajautunut vakavammankin kirjallisuuden pariin ja kirjoittamaan – taivahan talipallot sentään – jopa kovakantisista kirjoista! Mutta olkoot seinät leveällä ja katto korkealla: kunhan rakkaus kirjassa mainitaan, se riittäköön kriteeriksi. Seuraavankin opuksen lähetti minulle arvosteltavaksi HarperCollins Nordic, kuten hiljattain pureskelemani Takapenkin Albertin. Ja hyvä niin: en varmasti olisi koskaan muutoin tätä kirjaa löytänytkään.
Nimi: Parfyymikeräilijä
Kirjailija: Kathleen Tessaro
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: HarperCollins Nordic
Alkuteos: The Perfume Collector (2013)
Sivumäärä: 399
Arvio: ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Päähenkilöt: Grace Munroe, Eva d'Orsey
Tapahtumapaikka ja -aika: Pariisi, Monte Carlo, Lontoo, West Challow, New York City
Tapahtuma-aika: 1927-1955
Tapahtuma-aika: 1927-1955
Onnettomassa avioliitossa elävä nuori rouva Grace Munroe ilmoittaa miehelleen lähtevänsä Pariisiin. Grace jättää kertomatta syyn, pariisilaiselta lakimieheltä saamansa kirjeen. Pariisissa selviää, että Grace on perinyt madame Eva d'Orseyn koko huomattavan omaisuuden. Grace ei purematta suostu nielemään uutista. Hänhän ei ole koskaan kuullutkaan koko Eva d'Orseystä. Lakimiehen avustuksella Grace ryhtyy etsimään vihjeitä hyväntekijästään: kuka hän oli, ja mikä yhteys hänellä oli Graceen. Jäljet johtavat parfymöörien laboratorioihin, uhkapelipöytien ääreen, New Yorkin suihkuseurapiireihin ja Englannin maaseudulle. Kaikkialla tarinaan liittyvät tuoksut, jotka synnyttävät muistoja.
Parfyymikeräilijä kertoi limittäin kahta tarinaa: ajanjaksoja ja otteita Evan elämästä neljän vuosikymmenen aikana sekä Gracen matkasta Pariisiin Evan jäljille. Kerronta siis hyppeli lukujen vaihtuessa aina ajasta, paikasta ja henkilöstä toiseen. Sitä ei ollut vaikea seurata, mutta aina kun pääsin toisen tarinan imuun, jäikin se yhden luvun ajaksi tauolle. Aivan kuin olisin syönyt vuorotellen pizzaa ja jäätelöä: heti kun pääsiin syventymään yhteen makuelämykseen, otettiin se pois, ja annettiin toista ihan erilaista, joskin yhtä herkullista tilalle. Tämä hämmensi hieman aluksi, vaikka ymmärsin, että se oli kertomuksen kannalta aivan olellinen rakenneratkaisu. Kirjan teema ei ollut romanttinen rakkaus, vaan ennemminkin ihmissuhteet ja elämänkohtalot laajemmalla kirjolla sekä se, miten pieni hetki, päätös, tapahtuma tai oivallus voi muuttaa koko elämän suunnan.
Koska kyseessä on uutuuskirja, joka on ehkä jonkun muunkin lukulistalla, en paljasta juonesta sen enempää. Sen kuitenkin kerron, että Parfyymikeräilijä teki minuun melkoisen vaikutuksen. En tunteillut kirjaa lukiessani, vaikka vähän jännitinkin päähenkilöiden puolesta. Mutta kun suljin takakannen, tunsin tarvetta tirauttaa pienet itkut: en ilosta tai surusta, mutta jostakin suloisesta haikeudesta kai. En myöskään ole ollut valmis aloittamaan vielä uutta kirjaa, vaan olen halunut keinua vielä tämän teoksen jälkimainingeissa pari päivää, pohtia henkilöitä ja tapahtumia. Tämä on aika poikkeuksellista minulle. Mikään muu sydänmäärä ei tuntunut soveliaalta kuin viisi.
Parfyymikeräilijässä syvennyttiin tuoksujen maailmaan. Puhuttiin parfyymien ainesosista, niiden yhdistelystä, tuoksun kolmesta eri vaiheesta, tuoksujen nimistä, käytöstä ja niihin liittyvistä muistoista, parfymöörien suunnittelutyöstä, kukkaviljelmistä, tuoksujen uuttamisesta ja parfyymisen suosiosta. Tämä kaikki sai minut ihan villiintymään parfyymien ja tuoksujen maailmasta: muistelemaan, etsimään, tutkimaan ja haistelemaan.
Kun olin lapsi, olin kiinnostunut äitini parfyymeistä, etenkin niistä ihanista pulloista. Tuolloin 80-luvulla hän käytti ainakin tuoksuja nimeltä Lumère, Byzance, Anaïs Anaïs ja Chloé. Mummuni lahjoitti minulle jonkin itselleen tarpeettoman tuoksupullon, kun olin ehkä viiden vanha. Pidin sitä aarteenani, vaikki itse litku oli karmean hajuista. Itse koetin valmistaa hajuvesiä ystäväni kanssa liottamalla kukkia vesipurkeissa. Kun kukat unohtuivat törppöihin viikoiksi, ei lupputulos ollut kovinkaan kukkea. Mutta yritystä oli.
Ensimmäinen tuoksuostokseni oli puolalaiselta autolautalta 11-vuotiaana hankkimani Yves Rocherin Magnolia. Kriteerinä taisi olla ennemminkin pullon ulkonäkö, kuin varsinainen tuoksu, sillä ostopäätös oli tehty jo katalogia selaillessa. Varhaisteininä kaikki käyttivät Anttilassa myynnissä ollutta halpaa neljän tuoksun sarjaa, joista kaikissa oli eri väriset korkit. Minulla oli niistä kahtakin, mutta nimi on painunut unholaan.
Ensimmäisen laatutuoksuni sain ehkä 16-vuotiaana isoveljeltäni ruotsinlaivatuliaisena: se oli Estée Lauderin Pleasures, jonka käytin viimeiseen pisaraan. Sitä seurasivat Clinique Happy ja Calvin Kleinin Eternity. Aikuisena käyttö on jäänyt vähemmällä, vaikka aina ohimennen olen kernaasti tavaratalojen parfyymiosastoilla käynytkin suihkimassa. Muistan ostaneeni ainakin Carolina Herreran 212:a ja Elizabeth Ardenin Green Tea -tuoksua. Paraikaa käytössä on Dolce & Gabbanan l'Imperatrice.
Koko eilisen illan tutkin netissä parfyymejä ja muistelin, kuka ystävistäni on käyttänyt mitäkin. Innostuksen vallassa puoliyön tokkurassa taisi luottokorttihin hieman vingahtaa. Tänään kävin hakemassa kirjastosta Josephine Fairleyn ja Lorna McKayn tietoteoksen "Parfyymien salat", joka läpiselauksella vaikutti suunnattoman kiinnostavalta. Olen myös kolunnut kotona kaikki kaapit nenä pitkällä ja haistellut kosmetiikat, yrtit ja mausteet. Löysin ulkoa vielä pakkasyöstä selvinneitä kehäkukkia, joiden tuoksu on minulle yksi rakkaimmista. Se tuo mieleeni aina lapsuuskotini elokuisen takapihan, mistä kävin vuosittain keräämässä kimpullisen värikkäistä kukkia vietäväksi parhaalle ystävälleni hänen syntymäpäivänään.
Kun muistelin elämäni tuoksuja, nousi hyväntuoksuisista paikoista kirkkaimpana mieleen Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kaktushuone. Sen ilma on viileän aromikas, voisin vain hengitellä siellä vaikka kuinka kauan. Toinen suosikkinuuhkimispaikkani on lankoni perheen puutarha, missä tuoksuvat Välimeren yritit kuten laventeli ja rosmariini. Kolmantena mieleeni juolahti kajaanilaisen Pekka Heikkisen leipomon kulmat ja ihana lämpimän leivän tuoksu keskellä kaupunkia.
Hyvät lukijat! Kuulisin mielelläni teidän tuoksumuistojanne. Missä elämänne paikoissa tuoksuu parhaimmalta? Mitkä tuoksut kiidättävät teidät aikojen taakse? Mitkä ovat lempiparfyymejänne? Olen nyt aivan vauhkona tästä aiheesta! Kertokaa, kertokaa!