Vallaton viisikko

Nimi: Vallaton viisikko

Kirjailija: Susan Wiggs

Ilmestynyt: 2014

Sarja: Harlequin Silk

Alkuteos: Table for Five (2005)

Sivumäärä: 395

Arvio:  ♥ ♥ ♥ ♥ 

Pari: Lily Robinson (luokanopettaja) & Sean Maguire (golfari)

Tapahtumapaikka: Pääosin Oregon, Yhdysvallat

Lily on tuntenut parhaan ystävänsä lapset näiden syntymästä lähtien, ja on jokaisen kummitäti.  Hän on luvannut pitää lapsista huolta, jos vanhemmille sattuisi jotakin.  Kun vanhemmat menehtyvät auto-onnettomuudessa, miehen testamentissa lasten huoltajaksi onkin nimetty lasten raikulipoikamieselämää viettänyt setä Sean.  Lily tuntee kuitenkin vastuuta lapsista ja on lasten ja Seanin elämässä mukana enemmän, kuin tuntee olevan sydämensä kannalta turvallista.  Seanin silmät avautuvat näkemään opettajatteren hillityn ulkokuoren alle.

Vallaton viisikko ei ole pelkkä romanttinen rakkaustarina, vaan kertomus viiden ihmisen selviytymisestä ja toisiinsa tukeutumisesta sen jälkeen, kun heidät on kohdannut suuri suru.  Lapsista vanhimmalle kehittyvät omat seurustelukuvionsa, ja kertoja seuraa häntä ja hänen kamppailuaan  tunteidensa kanssa melkeinpä yhtä paljon kuin tähtipariakin.

Tämän kirjan suorastaan ahmin.  Luin sitä illalla sängyssä, päivälevolla marjanpoimintaretken uuvuttamana, siivousmotivaatiota odotellessani ja sipuleita kuullottaessani.  Alkupuolella kyynelehdin noin 70 sivun verran, ja myöhemmin satunnaisesti.  Kannet suljin myös kosten silmin. Voi minua herkkistä!  Pidin henkilöhahmoista, jotka tuntuivat aidoilta ja lempeiltä.  Ei ollut machoilua eikä niskojen nakkelua.

Mitähän olisi kustantaja tuumannut, jos Jane Austin olisi raapustellut tällaisia? 

Jostain syystä tällaiset kohtauksenvaihdokset riemastuttavat minua aina.

Parin välillä ei ollut suurta draamaa, vaan suhde eteni sulavasti pikku hiljaa.  Toisaalta draaman puuttuessa ei lukiessa tullut yhtään "ah, syömmein pakahtuu" -hetkeä.  Pisteitä pudotti juonellisena tukipylväänä toiminut golfin peluu joka käänteessä.  Laji kun ei ole hiukkaakaan minun juttuni.  Asiasta kiinnostuneille se toki on varmasti pelkkää plussaa.

Älä välitä, Lily!  En minäkään tiedä.

En voi koskaan suhtautua suopeasti Murdoch-nimisiinn hahmoihin.  Sellainen kun oli MacGyverin (♥) arkkivihollinen, tosin ihman h:ta.

Tämä tarina, vaikkakin oli sijoitettuna fiktiiviseen Oregonilaiseen pikkukaupunkiin Comfortiin, sisälsi paljon yhtymäkohtia todellisuuteen: mainittiin todellisia tuotemerkkejä, todellisia paikkoja, todellisia henkilöitä.  En tiedä oikein, mitä mieltä olen siitä.  Se hälventää satumaisuuden utua, mutta toisaalta tämän tarinan ei ollut tarkoituskaan olla prinsessahöttöä.  Mutta täytyy kyllä sanoa, että en ihan odottanut Donald Trumpin tulevan vastaan harlekiinipokkarissa!

Kapua kaikille vuorille

Vuorikuva taustalla kirjasta Maapallo - ihmeiden planeetta (Kustannus Oy Forma, 1990)

Nimi: Kapua kaikille vuorille

Kirjailija: Lilian Peake

Ilmestynyt: 1992

Sarja: Harlekin Romantiikkaa N:o 654
Alkuteos: Climb Every Mountain (1989)

Sivumäärä: 156

Arvio:  ♥ ♥ ♥
Pari: Miranda Palmer (sihteeri / kuvataiteilija) & Wade Bedford (sotatoimittaja)
Tapahtumapaikka: Lontoo, Iso-Britannia / Zermatt, Sveitsi

Wade on kuuluisa sotatantereiden tv-toimittaja, jota rasittavat häntä palvovat naislaumat.  Hänen tätinsä rouva Faringdonin kaikki edelliset sihteerit ovat langenneet Waden jalkojen juureen, ja siksi rouva Faringdon asettaa ehdon uudelle apulaiselleen: tällä on oltava aviomies, tai vähintäänkin sulhanen ollakseen immuuni Waden viehätysvoimalle.  Miranda tarvitsee kipeästi töitä, joten hän hätäpäissään väittää olevansa kihloissa ystävänsä veljen kanssa.  Rouva Faringdon matkustaa Mirandan kanssa työskentelemään Sveitsiin Waden loma-asunnolle.  Asiat mutkistuvat, kun Wade kehottaa Mirandaa kutsumaan sulhasensa luokseen.

Valitsin tämän kirjan saadakseni antaa kerrankin vähän enemmän sydämiä arvosteluun.  Mutta lienenkö viime aikoina lukenut makeaa sielun täydeltä, kun ei Lilianinkaan romaani iskenyt tällä kertaa sen kummemmin?

Kirjan nimi on sikäli hauska, että se viittaa toiseen romanttiseen teokseen, nimittäin Sound of Music -musikaaliin.  Sen tapahtumat sijoittuvat myöskin alppimaisemiin, tosin Itävallan puolelle, ennen kuin päähenkilöt lopulta pakenevat natseja vuorten yli Sveitsiin.  Musikaalin kappale "Climb Ev'ry Mountain" kehottaa tavoittelemaan unelmiaan.  Wade on kirjassa Felicityn kaukainen unelma, mutta ei hän sitä varsinaisesti yritä tavoitella.  Onneksi Wade on sentään toimeliaampi, ja häntä saammekin kiittää onnellisesta lopusta.

Kohtaaminen laiturilla

Ei minusta olisi kioskikirjailijaksi.  Keksisin kyllä juonia pääpiirteissään, mutta en jaksaisi tai osaisi kasata lihaa luiden ympärille, ja venyttää tarinaa 156 sivun mittaiseksi niin, ettei teksti vaikuttaisi jaarittelulta. Joskus kuitenkin raapustelen katkelmia kuvitteellisista rakkausromaaneista itseni ja ystäväni M:n huvitukseksi.  Vieläkään en ole onnistunut saamaan riviä romanssibingossa, mutta sain ajatuksen kokeilla, montako bingon 30 ilmaisusta saisin itse ahdettua lyhyeen kohtaukseen.  23.  Nyt tuli, kuulkaa, pateettista tarinaa!

Tuuli sekoitti entisestään Carlan kuritonta kuparinpunaista kiharapilveä tytön nojatessa laiturin kaiteeseen.  Orlando tarkkaili häntä puiden suojista.  Miehen leukaperät kiristyivät hänen muistellessaan, miten oli pahaa aavistamatta langennut Carlan sydämenmuotoisten kasvojen ja viattoman näköisten, meripihkan väristen silmien lumoon.
— Susi lammasten vaatteissa! Orlando sihahti hampaittensa välistä ääneen, ja suuntasi kohti rantaa.

Carla tunsi, ettei ollut enää yksin.  Hän käännähti ympäri, ja näki rakkaan hahmon lähestyvät häntä verkkaisesti pitkin laituria.  Korpinmusta tukka välkehti auringossa, ja oliivinvärinen iho oli paahtunut entistäkin tummemmaksi.  Carla värisi jälleennäkemisen riemusta.  Hän ojensi kätensä kohti Orlandoa, mutta antoi niiden valahtaa sivuilleen nähdessään miehen teräksisen katseen tämän erikoisissa silmissä, joista toinen oli jäänsininen ja toinen merenvihreä.
— Orlando, mikä hätänä? kuiskasi Carla tuskin kuuluvasti.
Orlando sipaisi sormillaan Carlan hiuksia ja naurahti katkerasti.
— Nämä silkkiset hiukset, aistilliset huulet ja iho kuin maitoa... Täydellinen viettelijätär, täydellinen petos, lausui Orlando karhealla äänellä, ja hänen silmänsä välähtivät vaarallisesti.
— Mistä sinä oikein puhut? kysyi Carla hätääntyneenä.  Kyyneleet alkoivat jo poltella hänen silmiään.  Miksi Orlando oli muuttunut ilkeäksi?  Miksi rakkaus oli sammunut hänen silmistään?  Carla ei voinut käsittää, mistä oli kysymys, ja tunsi pakokauhun kasvavan rinnassaan.
— Näytelmä on ohi, kultaseni, turha näytellä enää, tokaisi mies kylmällä äänellä ja lisäsi:
— Niin kutsuttu ex-miehesi on kertonut kaiken.
Pelko muuttui raivoksi, ja veri kiehahti Carlan suonissa.
— Miten Luigi mihinkään liittyy?  En ole nähnyt häntä aikapäiviin! Mitä oikein vihjailet? 
— Niin kuin et tietäisi! Tulin vain kertomaan, että juonesi on paljastettu.  Voit nyt kadota elämästäni!
Carla tunsi huimaavaa pahoinvointia, mutta nosti ylpeyden voimalla leukansa ylös.  Selkä suorana hän käveli pois taakseen katsomatta, mutta eteenkään hän ei nähnyt, sillä kyyneleet olivat sumentaneet hänen silmänsä. 

Antikvariaatissa

Aika harvoin ostan kioskikirjallisuutta uutena.  Useimmat opukset ostan antikvariaateista, joita nykyisin on valitettavasti yhä vähemmän ja vähemmän.  Nettihuutokaupassa olen tehnyt ostoksia, kun olen etsinyt tietyn kirjailijan tuotoksia Kerran hankin huuto.net:stä edullisesti 80-luvun harrikoita kahden pahvilaatikollisen satsin.  Lähikirjastossani on niin kutsuttu "vie mennessäs, tuo tullessas" -hylly, josta hyvällä tuurilla löytyy aarteita.  Sinne vien itsekin valtaosan lukemistani pokkareista, eivätkä ne koskaan siellä kauaa vanhene.  Joskus saan myös kavereilta kirjoja, mikä onkin parasta, koska ne tulevat suositusten kera.

Tänään pääsin lomamatkallani käymään joensuulaisessa puodissa nimeltä Antikvaarinen kirjakauppa Ari Santala.  Se oli harrikoiden ystävälle kuin karkkikauppa!  Päätin testata sekä ulkomaisia että kotimaisia sarjoja ennakkoluulottomasti, ja sainkin kokoon melkoisen läjän.  Tiedoksi kiinnostuneille, että kauppa sijaitsee osoitteessa Suvantokatu 8, vain kivenheiton päässä toisesta divarista samalla kadulla (Suvantokatu 12).  Tuo Antikvariaatti Kirjava satama ei vain ollut aamutuimaan auki, joten se jäi tällä kertaa kokematta.

Kirjat olivat divarissa oikeassa osastossa, mutta muuten aivan sikin sokin sekaisin.  Kyllä kovasti teki mieleni ryhtyä järjestämään niteitä sarjoittain ja niiden sisällä kirjailijoiden mukaan aakkosjärjestykseen (rakastan aakkosjärjestystä!).  Mutta hillitsin itseni taidokkaasti välttääkseni pahoja katseita. 

Olin sangen tyytyväinen päivän saaliiseen, ja vielä karkkina kakun päälle varmistui, että  saan nettihuutokaupasta vielä kaksi Lilian Peaken romaania.  Kirjailijoista Liltsu nimittäin johtaa tällä hetkellä sydäntilastoani keskiarvolla 3,75.  Hurraa!

Ikkunaprinsessa

Nimi: Ikkunaprinsessa

Kirjailija: Saila Valonen

Ilmestynyt: 1998

Sarja: Nyyrikki, Lahjalukemisto

Sivumäärä: 66

Arvio:  ♥ ♥ ♥
Pari: Riina Rantanen (perushoitaja) & Pasi Pitkänen (lääkäri)
Tapahtumapaikka: Nimeämätön pikkukaupunki, Suomi

Riina ja Pasi ovat juuri menneet kihloihin.  Riinan kuvankaunis pikkusisko Rosie on vienyt tähän mennessä kaikki Riinan poikaystävät.  Nyt Rosiella on kuitenkin oma mussukka, ja Pasi vakuuttaa olevansa pelkästään Riinan pauloissa.  Rosien parisuhteen käy kuitenkin köpelösti, ja hän kaipaa miehistä huomiota.

Öitsimään?

Päätin laajentaa lukemistoani enemmän Harlequin-kustantamon ulkopuolelle.  Kotimainen chick lit on ollut minulle lähes valloittamatonta aluetta, joten nyt valitsin rohkeasti kirjaston ilmaishyllystä löytyneen Nyyrikin.

Verrattuna harlekiinihuttuun, kotimaahan sijoittuva tarina ei tuntunut yhtä sadunomaiselta, vaan suomalaisini nimineen ennemminkin arkiselta.  Se oli kuitenkin virkistävää vaihtelua, ja kieli sisälsi ilmaisuja, joita ei käännösromaaneissa näe koskaan.  Luontoakin eri vuodenaikoina oli kuvailtu ihanan suomalaiseen tyyliin runsaasti lajeja luetellen.

Nyyrikissä käsiteltiin raadollisempia asioita kuin mihin olen tottunut käännösharrikoissa.  Pääparin onnen esteenä oli miehen uskottomuus, ja rakkaussuhteen ruodinnan lisäksi toinen iso teema oli sisarkateus.  Tämä ei siis ollut kirjallisuutta aivan sieltä kevyimmästä päästä, joten marraskuun synkeyden aikaan olisin ehkä suonut vähemmän sydämiä.  Mutta nyt omaksi yllätyksekseni 3/5. 

Suomineito on suuttuessaan jokseenkin sähäkkä.

Paluu alkulähteille: Kaupantekoa rakkaudella

Ensimmäisessä postauksessa kerroin ystäväni lainaamasta kirjasta, josta hömppäromaaniharrastukseni sai alkunsa.  Tiedustelin viikko sitten, mahtaisiko kyseinen maailmankirjallisuuden helmi olla hänellä vielä tallessa, ja liikenisikö lainaan.  Kyllä maar!

Nimi: Kaupantekoa rakkaudella

Kirjailija: Leigh Michaels

Alkuteos: Bride by Design

Ilmestynyt: 2003

Sarja: Harlequin Julia

Sivumäärä: 155

Arvio:  ♥ ♥ 

Pari: Eve Birmingham (kultasepänliikkeen jokapaikanhöylä) & David Elliot (korusuunnittelija / kultaseppä)
Tapahtumapaikka: Chicago, Yhdysvallat

Eve on hallinnollisissatöissä isoisänsä Henryn kultasepänliikkeessä, mutta hänestä ei ole käsityöläiseksi.  Isoisä haluaa jäädä eläkkeelle, ja jättää liikkeensä luovan työn luotettaviin käsiin. Hän kutsuu haastatteluun alan nuoren lupauksen Davidin.  Henry lupaa liikkeensä Davidille sillä ehdolla, että tämä menee naimisiin Even kanssa, jotta liike pysyy suvussa.  Eve on hiljattain pettynyt rakkaudessa, ja on suostuvainen suunnitelmaan häätääkseen ympäriltään kaikki onnenonkijat. Romantiikasta hän ei piittaa. Mutta miten sujuu järkiavioliitto, kun Even ja Davidin on näyteltävä vastarakastunutta pariskuntaa muun maailman edessä?

Miellyttävää tässä romanssissa oli se, että David ei ollut mikään macho eikä porho, vaan perusasiallinen jässikkä.  Kertoja tiesi sekä Davidin, että Even ajatukset, mikä myös oli virkistävää.  Pettymys sen sijaan oli, ettei sydämentykytystä tuottaneita kohtauksia ollut lainkaan.  Lisäksi ihmettelin lopuksi, miksi juonesta jäi niin tunkkainen maku.  Sitten tajusin, että päähenkilöt eivät viettänee koko kirjan aikana lainkaan aikaa ulkona! Taksilla vain töihin, kotiin, hotelliin, vihille.  Michiganjärvikin mainittiin vain vertauksessa.  Isoisä meni kerran kävelylle, mutta sitä ei lasketa.

Kurittomat hiukset olivatkin hieman yllättäen isoisän päässä.

Ensimmäisellä lukukerralla noin 12 vuotta sitten naureskelin ääneen, varmaankin hempeille latteuksille.  Nyt ympyröin samoja kliseitä bingokupongistani, mutta ei tärpännyt taaskaan.  Lähellä oli kuitenkin!

Yhdestä viiteen sydäntä

Minua ovat joskus ärsyttäneet elokuvakriitikot, jotka jatkuvasti antavat kovin niukasti tähtiä elokuva-arvosteluissaan.  Nyt huomaan, että olen itsekin kitsas antamaan sydämiä.  Muistivihkoni pohjalta laskin arvostelukeskiarvoni: asteikolla yhdestä viiteen olen antanut arvosanaksi keskimäärin 2,84.  Kirjoja oli 45, eikä joukossa yhtään viitosta, kolme ykköstä kylläkin.  Paras oli 4,5

Millaisin perustein sitten heittelen arvosteluja? Tässä suuntaa-antava kuvaus kustakin sydänmäärästä:
 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥: Syleilen kirjaa ja itken onnesta.
 ♥ ♥ ♥ ♥: Pakko lukea kohokohdat vielä pari kertaa uudelleen.
 ♥ ♥ ♥: Ihan kelpo romanssi.
 ♥ ♥: Jotain olellista jäi puuttumaan.
 ♥: Saako jättää kesken?

Olen huomannut tykästyväni useimmin kirjoihin, joissa

• toinen tai molemmat päähenkilöistä ovat jonkin sortin taiteilijoita tai tutkijoita
• kertoja on kaikkitietävä, ja paljastaa miehenkin ajatuskulkuja (ei kovin yleistä, tavallisesti kurkistetaan vain naisen päähän)
• tarina sijoittuu paljolti ulkoilmaan, mieluiten erityisen lumoaviin luonnonmaisemiin
• osapuolet ovat tunteneet toisensa joskus menneisyydessä, ja tapaavat vuosia myöhemmin uudelleen (antaa uskottavuutta nopealle rakastumiselle)
• tarinassa on yllättävä ja nokkelasti keksitty käänne
• este yhdessä ololle on todellinen tai esteenä on väärinkäsitys

Seuraavat seikat puolestaan ärsyttävät tai pitkästyttävät:

• mies on ammatiltaan epämääräinen bisnesmies, joka vain tekee nimeämättömiä bisneksiään ja liehakoi naista siinä sivussa
• miehen omaisuudella mässäillään: lennellään yksityiskoneella sinne tänne, ostellaan vasemmalla kädellä arvohelyjä ja juoksutetaan palvelusväkeä kaikissa miehen omistamissa kiinteistöissä ja kulkuneuvoissa
• mies on erittäin omahyväinen
• nainen jatkuvasti kiukuttelee, nakkelee niskojaan ja nostelee leukaansa ilman järkevää syytä
• mitään varsinaista estettä sankariparin yhdessä olemiselle ei ole, mutta sitä vastaan venkoillaan silti noin 150 sivun ajan
• koko kertomus sijoittuu sisätiloihin
• lopussa ei ole tarpeeksi romanttista dialogia 

Tuosta viimeisestä kohdasta muistuu mieleeni tapaus, jossa romanssin osapuolet tapasivat pitkän tauon jälkeen uudelleen vasta kirjan viimeisen sivun alkupuolella.  Kolmas pyörä poistui paikalta sivun puolivälin jälkeen.  Kosinta tapahtui neljänneksi viimeisellä rivillä, ja emäntä sai suunsa auki vasta viimeisellä rivillä: "Tulen, tulen mielelläni."  Silloin tuli jotenkin huijattu olo.  156 sivua lukemista tuollaisen loppuhuipennuksen takia!

Olen tässä tuumaillut, että varmaankin hyviä tarinoita löytää helpoiten niistä kolmen tai neljän romanssin kokoomateoksista.  Niissä kun on uusintapainoksina toivottuja kertomuksia.  Eli siis jo hyviksi havaittuja.  Seuraavalla divarireissulla etsiskelenkin niitä!

Intiassa kuukin on kuumempi (oo-hiio-hei!)

Nimi: Intiassa kuukin on kuumempi

Kirjailija: Charlotte Lamb

Alkuteos: Fire in the Blood

Ilmestynyt: 1996 (alkup. 1993)

Sarja: Harlequin Romantiikkaa

Sivumäärä: 155

Arvio:  ♥½

Pari: Nadine Carmichael (malli) & Sean Carmichael (elokuvatuottaja)
Tapahtumapaikka: Lontoo / Länsi-Intian saaristo

Nadine ja Sean ovat aikoinaan olleet naimisissa, mutta eronneet sitten riitaisasti.  Kumpikin luuli toisen olleen uskoton, ja mustasukkaisuus ja erilaiset tavoitteet elämässä repivät suhteen riekaleiksi. Nyt vuosi avioeron jälkeen Nadine törmää Seaniin sattumalta, ja huomaa ettei ole päässyt miehestää yli.  Nadine lähtee yksin lomalle pienelle saarelle Länsi-Intian saaristoon, mutta Sean seuraa perässä ja yrittää vakuuttaa Nadinen siitä, että heidän pitäisi palata yhteen.

C-kasetteja! ♡♡♡

Hilpeä nimi ja muistikuva aiemmin lukemistani Charloten hyvistä viritelmistä sai minut tarttumaan juuri tähän romanssiin, mutta silmäni olivat pulpahtaa kuopistaan jo takakansitekstiä lukiessa.  Kirjan nimi viittaa Intiaan, mutta Nadinen seikkailu suuntautuukin Länsi-Intiaan, eli siis Karibialle.  Tämä on tietysti lipsahdus kääntäjältä, jonka hälytyskellot eivät näemmä alkaneet soida, vaikka Lontoosta lähtenyt Nadine siirsi saarelle tullessaan kelloaan taaksepäin, ja lomasaarelta oli vain pieni harppaus Miamiin. No, annamme sen kääntäjälle anteeksi, antoihan hän meille hassunhauskan korvamadon kaupanpäällisiksi nimetessään kirjan laulun mukaan.

Jos joskus tarinan sankari ärsyttääkin aluksi, hän yleensä voittaa minut puolelleen kirjan loppuun mennessä.  Nyt ei käynyt niin.  Toivoin tappiin asti, että Nadine ryhdistäytyisi ja antaisi piutpaut Seanille, joka oli pomottava, konservatiivinen ja lapsellisen mustasukkainen. Mutta eipä auttanut, kun genre on se mikä se on.  Pääasia kuitenkin, että Nadine tykkäsi miehestään, vaikka minä en olisi häntä huolinutkaan. Mutta nyt ei paljon sydämiä heru!

Pelasin lukiessani hiljattain laatimaani romanssibingoa.  Mutta turkasen turkanen, aivan kuin rouva Lamb olisi aavistanut aikeeni jo parikymmentä vuotta etukäteen, ja tehnyt minulle tahallaan kiusaa!  Olisin saanut bingon, jos veri olisi kiehunut, mutta sen sijaan kiehui sappi, ja veri vain kuohahti.  Ensi kerralla parempi tuuri!

Leuan nosto JA värinä!

Lemmen tilastot

Silmiä polttelevat kyyneleet.

En ole tehnyt tutkijan töitä vuosiin, mutta sisäinen tieteilijäni etsii edelleenkiin säännönmukaisuuksia ympäröivästä maailmasta ja rakastaa tilastoja ja niiden analysointia.  Niinpä aloin reilut puoli vuotta sitten pohtia seuraavanlaisia kysymyksiä:

• Pidänkö jonkin vuosikymmenen rakkausromaaneista enemmän kuin muiden?
• Pidänkö jonkin sarjan kirjoista enemmän kuin muiden?
• Miten sankariparien yleisimmät ammatit ovat muuttuneet vuosien saatossa?
• Mitkä ovat yleisimmät esteet parien yhdessä olemiselle?

Mitkään mutu-tuntumat eivät riittäneet vastauksiksi.  Aloin tehdä muistiinpanoja jokaisesta lukemastani romanssista kyynelkantiseen kirjaseen.

Muistiinpanokirjani, sekä Harvard-kynä merkkinä siitä, että tässä tehdään nyt tiedettä.

Kirjaan ylös seuraavat asiat:

• lukemisajankohta
• arvio tähdillä asteikolla 1-5
• kirjailija
• kirjan suomenkielinen nimi
• julkaisuvuosi suomenkielisenä
• alkuperäisnimi
• alkuperäiskielisen teoksen julkaisuajankohta
• päähenkilöiden nimet
• päähenkilöiden ammatit
• alkuasetelma: Miten päähenkilöt tapasivat ja / tai päätyivät viettämään aikaa enemmän toistensa seurassa?
• este: Mikä tai mitkä asiat olivat parin yhteisen onnen tiellä?
• ratkaisu: Miten esteistä lopulta selvitiin niin, että pari pääsi lopulta aloittamaan yhteiselon?

Autenttisia muistiinpanoja.

Paljon muutakin olisi voinut ylös kirjata, mutta arvelin homman jäävän tekemättä, jos sen eteen joutuisi valtavasti ponnistelemaan.  Tähän mennessä olen saanut kasaan 43 kirjan tiedot ja arviot.  (Yksi kirjoista jäi tosin kesken, kun se oli sietämättömän tylsä, joten muistiinpanot sen osalta ovat puutteelliset.) Aineistossani on kylläkin se vika, että siinä ei ole tasaisesti kirjoja eri vuosikymmeniltä, vaan painopiste on selvästi 80-luvun tuotannossa.  Täytyykin korjata tämä ongelma valikoimalla varastostani seuraavaksi tuoreempaa tavaraa.

Melanie Milburne: KAIKKI PELISSÄ

Kunhan saan enemmän aineistoa kasaan, esittelen täällä tuloksia.  Suunnittelen jo ihania viiva- ja piirakkadiagrammeja!

Romanssibingo

"Otakko nää neilikan?"

Oletko huomannut, miten monet sanonnat, kielikuvat ja tähtiparin ulkonäköpiirteet toistuvat romanssikirjallisuudessa uudestaan ja uudestaan?  Tuliluontoisilla tuittupääneidoilla on aina kuparinpunaiset hiukset, mystisillä erakkomiehillä puolestaan korpinmustat.  Kun sankaritar kerää kaiken ylpytensä, hänellä on tapana kohottaa leukaansa.  Sankarin leuoista puhutaan, kun ne kiristyvät miehen ärsyyntyessä.  Kuulostaako tutulta?

"Varjelkoon, otsatukkani estää suudelmamme!"

Keräsin listaa harrikoissa toistuvista jutuista, ja sain äkkiseltään kasaan 30.  Eilen iltalukemiseni ääressä hihittelin, kun juuri kokoamiani kliseitä tipahteli tesktissä tasaiseen tahtiin.  Kyneleet polttivat Angeliquen silmiä, hän voi pahoin ja hänen verensä kiehui suuttumuksesta.  

Olemme kuin samasta muotista!

Nyt laadin kliseistä taulukon, jotta seuraavaa kirjaa lukiessani voin pelata bingoa.  Kolmesta perättäisestä osumasta vaakaan, pystyyn tai vinoon tulee voitto.  Jos haluat pelata myös, alla on kuva taulukosta ja tulostettava versio löytyy tästä.  Onnea peliin!

ROMANSSIBINGO

teräksinen katse	X nauraa tai naurahtaa katkerasti	kuparinpunai- nen tukka	X värisee	kermanvaalea iho tai iho kuin maitoa
sydämen- muotoiset kasvot	leukaperät kiristyvät tai lihas nykii leukaperissä	X voi pahoin	mantelinmuo- toiset silmät	poskiin ilmestyy punaiset täplät
X sihisee hampaittensa välistä	kampauksesta karkaa hiussuortuva	X näykkii ruokaansa	kurittomat hiukset	katse tummuu
korpinmusta tukka	X kiertää omistavasti käsivartensa Y:n ympärille	veri kiehuu tai kiehahtaa	oliivinvärinen iho	merenvihreät silmät
silkkiset hiukset	jäänsiniset silmät	aistillinen suu tai huulet	X tuntee pakokauhua	silmät välähtävät
riutuneet kasvot	kyyneleet polttavast silmiä	kiharapilvi	meripihkan väriset silmät	X nostaa leukaansa

♥

Euroopan keksityt kuningaskunnat

Eurooppalaiselle kirjailijalle tuskin tulisi mieleekään lisätä maanosaamme ylimääräisiä valtioita, mutta Amerikkalaiset harrastavat sitä enemmänkin.  Siellä päin harva tuntee Euroopan maantietoa muutenkaan, joten muutama pieni monarkia sinne tai tänne ei tunnu missään.  Itselläni heittäytyminen koko sielustani fiktiivisten kuninkaallisten rakkaustarinoihin  tuottaa lieviä vaikeuksia, mutta toisaalta saan niistä erityistä hupia.

Kuvitteellisia kääpiövaltioita luotsaa kuningas tai ruhtinas, jonka jälkikasvu päätyy heilastelemaan tavallisten punaveristen kanssa.  Joskus prinsessa on paossa ahdistavaa hovielämää törmätessään tulevaan ylkäänsä.  Joskus prinssi kohtaa jonkun liekehtiväsilmäisen sisupussin, ensimmäisen ihmisen, joka kohtelee häntä tavallisena ihmisenä.  Lopulta linnoissa tanssitaan satuhäitä.

Aiemmin lukemissani kirjoissa maat on sijoitettu aina turkoosina hohtelevan Välimeren rannalle, maisemakuvauksista päätellen jonnekin Balkanin niemimaalle. Sitten törmäsin poikkeukseen. Olinkin juuri ajatellut, että enpä ole aikoihin tullut lukeneeksi kuninkaallisten seikkailuja, kun käsiini eksyi seuraava opus...

Klassinen kampauksesta karannut suortuva.

Nimi: Perheen musta lammas

Kirjailija: Martha Shields

Alkuteos: Blacksheep Prince's Bride

Ilmestynyt: 2003

Sarja: Harlequin romantiikka

Sivumäärä: 156

Arvio:  ♥ ♥

Pari: Rowena Wilde (hovinainen) & Jake Stanbury (jonkun sortin prinssi)

Tapahtumapaikka: Edenbourgin saarivaltio (!!!)

Tarina alkaa siitä, kun kuninkaantytär Isabelin uskottu hovinainen Rowena on aloittanut uuden työnsä yksinhuoltajaprinssi Jaken lapsenhoitajana.  Kuningas on kidnapattu, ja kuninkaan veljenpoika, vakituisesti Yhdysvalloissa asuva Jake, on pääepäily.  Hän on kruununperimysjärjestyksessä neljäntenä, ja hänen uskotaan pyrkivän valtikkaan kiinni.  Rowenan todellinen tehtävä on vakoilla Jakea, ja etsiä todisteita häntä vastaan.  Rowenan tutustuessa uuteen työnantajaansa hänen ajatuksensa Jaken syyllisyydestä hälvenevät, ja tilalle tulee vallan toisenlaisia tunteita.  Prinssikään ei ole immuuni Rowenan kullanväristen (!) silmien lumolle.  Mutta miten käykään, kun Jake saa tietää Rowenan vakoilleen häntä?

Minua riemastutti suuresti suuresti Edenburgin saarivaltion sijainti:  Pohjanmeressä Englannin ja Saksan välissä!  Selvitystä oli tehty myös kuningaskunnan historiasta ja liitetty se jopa toiseen maailmansotaan.  Seloistin kuviota puolisolleni, ja hän kommentoi yltiöromanttiseen tyyliinsä: "Siinä on kyllä sieniä syöty!"

"Perheen musta lammas" on osa useamman tarinan sarjaa "Stanburyn kruununperilliset".  Tämä oli ilmeisesti joku väliosa, koska kuninkaan sieppaus oli tapahtunut jo aiemmin, mutta kuningasta ei vielä löydetty, eikä syyllinen selvinnyt (tosin epäilen Jaken veljeä Lukea).  Irrallisena muista kertomuksista juoni tuntui vähän puuttelliselta.  Siksi vain kaksi sydäntä.