Nimi: Kotkan kutsu
Kirjailija: Anne Mather
Ilmestynyt: 1980
Sarja: Harlekin N:o 96
Alkuteos: Lure of Eagles
Sivumäärä: 159
Arvio: ♥ ♥ ♥
Pari: Domine Temple (tyhjäntoimittaja) & Luis Degado Aguilar (paikallinen mahtimies)
Tapahtumapaikka: Lontoo, Iso-Britannia sekä Lima ja pari kuvitteellista kaupunkia, Peru
Sisarukset Domine ja Mark eivät perikään isoisänsä tehtaita tämän kuoltua, vaan heidän Perussa asuva serkkunsa Lisel, josta he eivät ole koskaan kuulleetkaan. Liselin edustajana Lontooseen saapuu arvoituksellinen Luis Aguilar. Hän pyytää Dominea lähtemään Peruun valmistamaan tynnyrissä kasvanutta Liseliä Englannin matkaa ja tehtaiden johtamista varten. Domine ihastuu Luisiin päätä pahkaa, mutta mies ei päästä häntä lähelleen. Kuitenkin Luis kiristelee hampaitaan mustasukkaisena, jos Domine tapaa muita miehiä. Ensi tapaamisella ilkeä Lisel-serkku kertoo Dominelle olevansa kihloissa Luisin kanssa. Domine joutuu epätoivon valtaan, ja Luis pitkittää hänen piinaansa kieltämällä häntä lähtemästä takaisin Englantiin. Kuinka kolmiodraama ratkeaakaan?
 |
| Eli? |
Luin kerran jollakin amerikkalaiselle romanttisen kirjallisuuden keskustelufoorumilla ketjua, jossa ihmiset listasivat lempikirjailijoitaan. Anne Mather tuntui olevan monen suosiossa. Oh well, makunsa kullakin.
En jotenkin pystynyt samaistumaan sankarittareen. Domine ja Mark joutuivat alussa kauhistuttavaan ahdinkoon, kun isoisä oli testamentannut heille vain valtavan kartanon ja vuosittaisen käyttörahan. Pystyäkseen pitämään pytingin omistuksessaan ja palvelusväen kuuraamassa lukemattomia lattianeliöitään, heidän täytyi oikein harkita menevänsä palkkatöihin. Kovaa kohtaloaan Domine murehti ajellessaan Porshellaan ympäri Lontoon katuja. Raukka parka. Onneksi tyly mutta komea Luis sai hänen ajatuksensa pian muualle lähettämällä hänelle ristiriitaisia viestejä, ja ajeluttamalla häntä ympäriinsä Mercedeksellään (pelkkä auto ei missään nimessä käy ajopeliksi). Aina väliin huokailtiin "Oh, Luis!" ja "Oh, Domine!" ja kirottiin espanjaksi.
Kirja oli toden sanoen hirveä, mutta kaikessa teatraalisuudessaan myös varsin viihdyttävä, olenhan camp-huumorin harras ystävä. Siksi peräti kolme sydäntä. Nauroin ääneen ja puistelin päätäni erityisesti epäolennaisille yksityiskohdille (vaatteet eivät olleet rypistyneet matkalaukussa kolmessa päivässäkään, koska olivat keinokuitua) ja dramaattisille sanakäänteille (Dominen silmät lennähtivät Luisin kasvoille). Dialogit olivat kuin saippuasarjasta ikään. Sieluni silmin näin tv-kameran zoomaavan tuskaiseen katseeseen ja värähtäviin huuliin.
 |
| Perinteistä sisustustekstiilihekumointia. |
Jos löytyy halukas lukija tälle mainiolle maailmankirjallisuuden helmelle, niin lähetän sen kernaasti postissa!
Oh, mikä glamourin ja todellisuuden välinen ristiriita eli palkkatyön harkitseminen Porschella ajellen! Mahtaako kyse olla siitä, että kirjoittaja haluaa tarjota lukijoilleen tavan irrottautua arjen murheista niin ettei tarina mene "liian" inhorealistiseksi? -L ps. Jos kaipaat aivan muunlaista luettavaa, lue biologi Inkeri Markkulan esikoisromaani Kaksi ihmistä minuutissa.
VastaaPoistaGlamour taitaa purra aika suureen lukijakuntaan. Itse olen liian käytännöllinen realisti voidakseni olla huomaamatta tuollaisia ristiriitaisuuksia.
PoistaKiitos taas kirjavinkistä! Sinä olet kyllä aina kartalla uutuuksista!
Samaa mieltä glamourista. Tulee lähinnä epämiellyttävä olo, eikä sitten voi edes nauttia tarinasta ja sen muista puolista. Muistuu mieleen Danielle Steelin kirjat..
PoistaToivottavasti et ahdistu vinkkauksistani. Ja Markkulan teos ei siis ole mitään päännollausluettavaa, mutta juuri sinua se voisi viehättää.
-L jota kiinnostaisi esimerkiksi mitä sankareiden ja päähenkilöiden kirjahyllyssä on
En tietenkään ahdistu! Käyn aina lukemassa kustantajan sivulta kuvauksen tai arvostelun jostakin blogista. Voi, olisinpa nopeampi lukija, että ehtisin lukea enemmän kirjoja!
PoistaJoo, eihän tällaiset multavarpaat kuin me voi glamourin päälle ymmärtää!
"Lopetti opiskelunsa keskittyäkseen nuoruuden nautintoihin" !! Muhahaaa!
VastaaPoistaLuisissa on varmaankin ainesta, kun kerran ajaa Mercedeksellä...
-Mercedeskuskiystäväsi M.
Kai sillä mersullakin eteenpäin pääsee, en minä sillä. Itseäni ei vain hiukkaakaan kiinnosta auton merkki, ja tässä kirjassa kaikki menopelit esiteltiin nimenomaan merkkeinä: Porshe, Mercedes, Chevrolet, Jeep ja Range Rover. Minulle merkitystä on lähinnä sillä, löytyykö penkinlämmitin vai ei. Olisin innostunut enemmän esim. sen kynän ominaisuuksista, jolla Domine kirjoitti jäähyväisviestin. Oliko Picin oranssi kuulakärkikynä, Parkerin mustekynä, Eddingin permanent marker, Pilotin V Ball, Caran D'achen puuväri vai Sakuran Gelly Roll. Mutta tokihan kirjailijan on mahdoton kaikkia miellyttää.
PoistaHuomasin muuten juuri, että kaikki suosikkikynämallini ovat Piloteja: ohuet piirustustussit, kalligrafiatussit, rollerit, geelikynät ja ohuet permanentit. Oh, Pilot!
PoistaSuosikkikynämerkikseni on juuri valikoitunut Pentel EnerGel. Oh, Pentel! Kakkosena Rotring. En ole varma onko minulla Pilotteja, mutta luultavasti on, sillä kyniä on kertynyt aika paljon.
VastaaPoistaTuo sisustustekstiilihekumointi on muuten aika hauskaa. Tuohon valokuvaamaasi pätkään on kyllä ahtamalla ahdettu kaikki mahdollinen. Luulen, että huippukirjailija tekee tuon saman (eli kuvaa meille jonkun huoneen) paljon niukemmilla sanakäänteillä. Ei silti, minunkaan muistini mukaan tuo Anne Mather ei ole ollenkaan huonommasta päästä.
Minullakin on joskus tainnut olla joku Pentel ja Rotring, mutta aika vähäistä on kokemukseni niistä. Mikä tuosta EnerGelistä tekee ylivertaisen? Minun täytyy varmaan kokeilla sitä. Töissä suosikkini on Pilotin Frixion Ball Clicker 07 geelikynä, koska sen jälki on pyyhittävää. Ja minä teen paljon virheitä.
VastaaPoistaOho, minulta löytyi nytkin yksi Peltel, ja se oli juuri tuollainen EnerGel, oranssi! Se on kyllä hyvä, ymmärrän viehtymyksesi siihen.
VastaaPoista