Tällä viikolla kävi niin, että jätin romanttisen kirjan kesken. Kyllä, noin sivulla 85. Tarina ei tempaissut mukaansa, eikä romantiikkaa ollut siihen mennessä ollut tarjolla murustakaan. Kyseessä oli Karen Joy Fowlerin "Jane Austin -lukupiiri, josta on tehty elokuvakin. Olisiko kannattanut lukea sitkeästi loppuun? Olisiko ollut odotettavissa sydämen pakahdusta ja harmaan kiven läpäisevää rakkautta? En malttanut yrittää, sillä posti toi keskiviikkona kaksi opusta, joita olin odottanut. Kävin heti toisen kimppuun, ja jätin Lukupiirin langalle soittelemaan.
Nimi: Sinusta kaikki alkoi
Kirjailija: Mhairi McFarlane
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: HarperCollins Nordic
Alkuteos: Here's Looking At You (2013)
Sivumäärä: 396
Arvio: ♥ ♥ ♥ ♥
Pari: Anna Alessi (historioitsija, yliopiston lehtori) & James Fraser (ohjelmistosuunnittelija)
Tapahtumapaikka: Lontoo, Iso-Britannia
 |
| Pääs-...täinen? Mutta juu, haluan ilman muuta vain ja ainoastaan komennella ihmisiä! |
Anna on työtään rakastava kolmikymppinen nainen, joka ei huomaa keräävänsä miesten ihastuneita katseita. Syy on hänen kokemansa kiusaaminen kouluaikoina, joilloin hän tunsi olevansa kaikkien vihaama. Pahimmat traumat aiheutti hänen salainen ihastuksensa James, joka saattoi Annan naurunalaiseksi koko koulun edessä. Kun Anna sattumalta tapaa Jamesin uudestaan, ei mies tunnista ulkoisesti muuttunutta entistä koulutoveriaan. Heidän on työskenneltävä samassa projektissa, ja Anna joutuu miettimään uudelleen suhtautumistaan Jamesiin. Ja mitä tapahtuukaan, kun Annan henkilöllisyys paljastuu?
 |
| Minulle on huomautettu liian realistisesta suhtautumisesta tarinoihin. Tässä mietin heti, että nyt tumppi jäi maahan, ja sen maatuminen kestää iän kaiken. Kun Muumilaaksoon tuli suuri tulva, mietin Muumitalon vesivahinkoja. Ahdistun, jos elokuvassa joku avaa jääkaapin, mutta sen sulkemista ei näytetä. Eli kaappi jää auki, ja ruoat pilaantuvat! Miten oppisin heittäytymään tarinan vietäväksi? |
"Sinusta kaikki alkoi", on saman kirjailijan aiempi teos kuin "En minä vaan sinä", jonka luin suurella mielihyvällä hiljattain. Odotukseni olivat siis korkealla. Alkuun hieman häiritsi klassinen "pullukka tyttö laihdutti, ja nyt kaikki pitävät hänestä" -asetelma, mutta tilanne paljastui moniulotteisemmaksi kuin miltä ensialkuun vaikutti. McFarlanen teksti oli herkullista, ja aina silloin tällöin sain pienet huvit jostakin yksityiskohdasta. Vaikka kirja oli kaikkea muuta kuin perinteinen romanssi, löytyi sieltäkin muutamat romanssibingon kliseet, ehkäpä jopa tarkoituksella.
Eniten minua riemastutti kirjassa se, että päähenkilö Anna ilmoitti lukevansa Harlequin-romaaneja. Hän vieläpä analysoi niitä tarkkanäköisemmin, kuin olisin itse osannut. Se oli kerrassaan hykerryttävää! Aiheeseen palattiin pariinkin otteeseen. McFarlane oli siis selvästikin harrikkansa lukenut!
Pari kertaa vuodatin kyyneleitä, loppupuolella jännitin, jossain vaiheessa tunsin painetta sydämellä. Toisin sanoen, tunteilin tämän tarinan parissa! Siis täydellistä pakoa arjesta, joka muuten alkoi tällä viikolla. Mutta seuraavaksi otan lukuun jonkun täysin ennalta-arvattavan superhömpän Harlequin Romantiikan 80-luvulta, en näetsen halua käyttää aivojani yhtään!
Jes! Minulla on tämä varauksessa kirjastosta, joten olen iloinen että vaikutuit. (Kivaa odottaa kirjaa nyt.) Ja tuo Harlekiinien analysointi yhdistää tämän siihen Ellilän teokseen, jota aiemmin mainostin: siinäkin on romantiikkakirjojen analysointia. Ja arjesta haluaisin juuri nyt sanoa että ##%%#! -L ps. Blogisi on NIIN ihana, arkeni väripilkkuja!
VastaaPoistaOih, kiitos! Kiva kuulla että tykkäät! Seuraavaksi on tulossa arvostelu kirjasta, joka ainakin alun perusteella on kauhea. Ei siis tylsä, vaan oikeasti hirveä. Tai ainakin sankaritar on. Toivottavasti sankari ja Perun syrjäkylät saavat hänet tolkkuihinsa.
VastaaPoistaToinen blogisi fani täällä! [heiluttaa kättä]
VastaaPoistaEn tällä hetkellä lue "kioskiromantiikkaa" juurikaan, mutta epäilen, että tämä on vain ("järkevämpi"?) välikausi. Aiemmin ahmin tätä genreä todella, ja rakastan erityisesti Victoria Holtin kirjoja, jotka luen säännöllisesti läpi parin vuoden välein. Edellisestä lukukierroksesta onkin jo pari vuotta. Hmm.
Isäni opetti, että kirjan saa hyvillä mielin jättää kesken 20 sivun jälkeen, sillä siinä ajassa kyllä tiedät, onko se sinun makusi mukainen. "Jane Austenin lukupiirin" 85 sivun jälkeen sinulla oli siis hyvinkin lupa jo lopettaa. Siinä kirjassa ei varmaankaan ollut enää odotettavissa sydämen pakahtumista.-M.
Ooh, faneja! Ihanaa!
VastaaPoistaMinäkin olen varmaan kolme Holtia lukenut, yhdessä kaivettiin opaaleja, toisessa oli synkkä linna ja kolmannessa piilopirtti saaressa. Tykkäsin.