Kohtaaminen laiturilla

Ei minusta olisi kioskikirjailijaksi.  Keksisin kyllä juonia pääpiirteissään, mutta en jaksaisi tai osaisi kasata lihaa luiden ympärille, ja venyttää tarinaa 156 sivun mittaiseksi niin, ettei teksti vaikuttaisi jaarittelulta. Joskus kuitenkin raapustelen katkelmia kuvitteellisista rakkausromaaneista itseni ja ystäväni M:n huvitukseksi.  Vieläkään en ole onnistunut saamaan riviä romanssibingossa, mutta sain ajatuksen kokeilla, montako bingon 30 ilmaisusta saisin itse ahdettua lyhyeen kohtaukseen.  23.  Nyt tuli, kuulkaa, pateettista tarinaa!

Tuuli sekoitti entisestään Carlan kuritonta kuparinpunaista kiharapilveä tytön nojatessa laiturin kaiteeseen.  Orlando tarkkaili häntä puiden suojista.  Miehen leukaperät kiristyivät hänen muistellessaan, miten oli pahaa aavistamatta langennut Carlan sydämenmuotoisten kasvojen ja viattoman näköisten, meripihkan väristen silmien lumoon.
— Susi lammasten vaatteissa! Orlando sihahti hampaittensa välistä ääneen, ja suuntasi kohti rantaa.

Carla tunsi, ettei ollut enää yksin.  Hän käännähti ympäri, ja näki rakkaan hahmon lähestyvät häntä verkkaisesti pitkin laituria.  Korpinmusta tukka välkehti auringossa, ja oliivinvärinen iho oli paahtunut entistäkin tummemmaksi.  Carla värisi jälleennäkemisen riemusta.  Hän ojensi kätensä kohti Orlandoa, mutta antoi niiden valahtaa sivuilleen nähdessään miehen teräksisen katseen tämän erikoisissa silmissä, joista toinen oli jäänsininen ja toinen merenvihreä.
— Orlando, mikä hätänä? kuiskasi Carla tuskin kuuluvasti.
Orlando sipaisi sormillaan Carlan hiuksia ja naurahti katkerasti.
— Nämä silkkiset hiukset, aistilliset huulet ja iho kuin maitoa... Täydellinen viettelijätär, täydellinen petos, lausui Orlando karhealla äänellä, ja hänen silmänsä välähtivät vaarallisesti.
— Mistä sinä oikein puhut? kysyi Carla hätääntyneenä.  Kyyneleet alkoivat jo poltella hänen silmiään.  Miksi Orlando oli muuttunut ilkeäksi?  Miksi rakkaus oli sammunut hänen silmistään?  Carla ei voinut käsittää, mistä oli kysymys, ja tunsi pakokauhun kasvavan rinnassaan.
— Näytelmä on ohi, kultaseni, turha näytellä enää, tokaisi mies kylmällä äänellä ja lisäsi:
— Niin kutsuttu ex-miehesi on kertonut kaiken.
Pelko muuttui raivoksi, ja veri kiehahti Carlan suonissa.
— Miten Luigi mihinkään liittyy?  En ole nähnyt häntä aikapäiviin! Mitä oikein vihjailet? 
— Niin kuin et tietäisi! Tulin vain kertomaan, että juonesi on paljastettu.  Voit nyt kadota elämästäni!
Carla tunsi huimaavaa pahoinvointia, mutta nosti ylpeyden voimalla leukansa ylös.  Selkä suorana hän käveli pois taakseen katsomatta, mutta eteenkään hän ei nähnyt, sillä kyyneleet olivat sumentaneet hänen silmänsä.