Vallaton viisikko

Nimi: Vallaton viisikko

Kirjailija: Susan Wiggs

Ilmestynyt: 2014

Sarja: Harlequin Silk

Alkuteos: Table for Five (2005)

Sivumäärä: 395

Arvio:  ♥ ♥ ♥ ♥ 

Pari: Lily Robinson (luokanopettaja) & Sean Maguire (golfari)

Tapahtumapaikka: Pääosin Oregon, Yhdysvallat

Lily on tuntenut parhaan ystävänsä lapset näiden syntymästä lähtien, ja on jokaisen kummitäti.  Hän on luvannut pitää lapsista huolta, jos vanhemmille sattuisi jotakin.  Kun vanhemmat menehtyvät auto-onnettomuudessa, miehen testamentissa lasten huoltajaksi onkin nimetty lasten raikulipoikamieselämää viettänyt setä Sean.  Lily tuntee kuitenkin vastuuta lapsista ja on lasten ja Seanin elämässä mukana enemmän, kuin tuntee olevan sydämensä kannalta turvallista.  Seanin silmät avautuvat näkemään opettajatteren hillityn ulkokuoren alle.

Vallaton viisikko ei ole pelkkä romanttinen rakkaustarina, vaan kertomus viiden ihmisen selviytymisestä ja toisiinsa tukeutumisesta sen jälkeen, kun heidät on kohdannut suuri suru.  Lapsista vanhimmalle kehittyvät omat seurustelukuvionsa, ja kertoja seuraa häntä ja hänen kamppailuaan  tunteidensa kanssa melkeinpä yhtä paljon kuin tähtipariakin.

Tämän kirjan suorastaan ahmin.  Luin sitä illalla sängyssä, päivälevolla marjanpoimintaretken uuvuttamana, siivousmotivaatiota odotellessani ja sipuleita kuullottaessani.  Alkupuolella kyynelehdin noin 70 sivun verran, ja myöhemmin satunnaisesti.  Kannet suljin myös kosten silmin. Voi minua herkkistä!  Pidin henkilöhahmoista, jotka tuntuivat aidoilta ja lempeiltä.  Ei ollut machoilua eikä niskojen nakkelua.

Mitähän olisi kustantaja tuumannut, jos Jane Austin olisi raapustellut tällaisia? 

Jostain syystä tällaiset kohtauksenvaihdokset riemastuttavat minua aina.

Parin välillä ei ollut suurta draamaa, vaan suhde eteni sulavasti pikku hiljaa.  Toisaalta draaman puuttuessa ei lukiessa tullut yhtään "ah, syömmein pakahtuu" -hetkeä.  Pisteitä pudotti juonellisena tukipylväänä toiminut golfin peluu joka käänteessä.  Laji kun ei ole hiukkaakaan minun juttuni.  Asiasta kiinnostuneille se toki on varmasti pelkkää plussaa.

Älä välitä, Lily!  En minäkään tiedä.

En voi koskaan suhtautua suopeasti Murdoch-nimisiinn hahmoihin.  Sellainen kun oli MacGyverin (♥) arkkivihollinen, tosin ihman h:ta.

Tämä tarina, vaikkakin oli sijoitettuna fiktiiviseen Oregonilaiseen pikkukaupunkiin Comfortiin, sisälsi paljon yhtymäkohtia todellisuuteen: mainittiin todellisia tuotemerkkejä, todellisia paikkoja, todellisia henkilöitä.  En tiedä oikein, mitä mieltä olen siitä.  Se hälventää satumaisuuden utua, mutta toisaalta tämän tarinan ei ollut tarkoituskaan olla prinsessahöttöä.  Mutta täytyy kyllä sanoa, että en ihan odottanut Donald Trumpin tulevan vastaan harlekiinipokkarissa!