Ensimmäisessä postauksessa kerroin ystäväni lainaamasta kirjasta, josta hömppäromaaniharrastukseni sai alkunsa. Tiedustelin viikko sitten, mahtaisiko kyseinen maailmankirjallisuuden helmi olla hänellä vielä tallessa, ja liikenisikö lainaan. Kyllä maar!
Nimi: Kaupantekoa rakkaudella
Kirjailija: Leigh Michaels
Alkuteos: Bride by Design
Ilmestynyt: 2003
Sarja: Harlequin Julia
Sivumäärä: 155
Arvio: ♥ ♥
Pari: Eve Birmingham (kultasepänliikkeen jokapaikanhöylä) & David Elliot (korusuunnittelija / kultaseppä)
Tapahtumapaikka: Chicago, Yhdysvallat
Tapahtumapaikka: Chicago, Yhdysvallat
Eve on hallinnollisissatöissä isoisänsä Henryn kultasepänliikkeessä, mutta hänestä ei ole käsityöläiseksi. Isoisä haluaa jäädä eläkkeelle, ja jättää liikkeensä luovan työn luotettaviin käsiin. Hän kutsuu haastatteluun alan nuoren lupauksen Davidin. Henry lupaa liikkeensä Davidille sillä ehdolla, että tämä menee naimisiin Even kanssa, jotta liike pysyy suvussa. Eve on hiljattain pettynyt rakkaudessa, ja on suostuvainen suunnitelmaan häätääkseen ympäriltään kaikki onnenonkijat. Romantiikasta hän ei piittaa. Mutta miten sujuu järkiavioliitto, kun Even ja Davidin on näyteltävä vastarakastunutta pariskuntaa muun maailman edessä?
Miellyttävää tässä romanssissa oli se, että David ei ollut mikään macho eikä porho, vaan perusasiallinen jässikkä. Kertoja tiesi sekä Davidin, että Even ajatukset, mikä myös oli virkistävää. Pettymys sen sijaan oli, ettei sydämentykytystä tuottaneita kohtauksia ollut lainkaan. Lisäksi ihmettelin lopuksi, miksi juonesta jäi niin tunkkainen maku. Sitten tajusin, että päähenkilöt eivät viettänee koko kirjan aikana lainkaan aikaa ulkona! Taksilla vain töihin, kotiin, hotelliin, vihille. Michiganjärvikin mainittiin vain vertauksessa. Isoisä meni kerran kävelylle, mutta sitä ei lasketa.
 |
| Kurittomat hiukset olivatkin hieman yllättäen isoisän päässä. |
Bingosi on mainio! Usein olen muuten miettinyt, millainen on oikeastaan oliivinvärinen iho (vihreä? musta?) tai millainen on aistillinen suu (tai ihan mikä tahansa muu kehonosa)? Juhannuksena aloitin pitkällisen lukujumin jälkeen joulu-teemaisella harlekiinikokoomateoksella (4 kirjaa yhdessä), mutta liekö joulu lumisateineen/-myrskyineen ollut minulle ylittämätön juttu juhannuksena, sillä sain juuri ja juuri kahlattua ensimmäisen loppuun asti. Siinä ainoassa lukemassani oli kyllä niin kehnosti kehitelty syy pääparin esteeksi, että veri oli kiehahtaa. Jätin opuksen vuokramökin hyllyyn. Terv. L
VastaaPoistaAjattelen, että oliivinvärinen iho on sellainen calamata-oliivin tyyppinen ruskea, mutta vaaleampi. Siis niin kuin ruskettuneen Välimeren seudun ihmisen iho. Aistillinen suu lienee katsojan silmässä.
VastaaPoistaJoo, ei joulutarinat kesällä uppoa mitenkään. Sen sijaan kesätarinoita voi lukea talvella. Vaikka kyllä kaikki menee parhaiten sinä vuodenaikana, mihin kirjan tapahtumatkin sijoittuvat. Silloin sitä on oikeassa vireessä.
Minä en ole pitkään aikaan lukenut mitään, oikeestaan siitä asti, kun aloin tän blogin pitämisen.
VastaaPoistaOsallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.
Niin se on, että uusi harrastus on väistämättä pois jostakin muusta. Kaikkea ei ehdi.
VastaaPoistaEikös aistillinen suu ole sellainen vähän paksuhuulinen? Pulleat pusuhuulet. Eikö juuri tämän takia joissain piireissä huuliin laiteta silikonia, että niistä saataisiin vähän turskeammat?
VastaaPoistaTurskeammat! Mahtava adjektiivi, otan heti käyttöön. Niin, ehkä huulten on oltava vähintäänkin puoliturskeat ollakseen aistilliset.
Poista